Lihakset postimyynnistä - TreeniBlogi

Jep! Paljon saa Internetin ihmeellisessä maailmassa lueskella ja ihailla kaiken maailman "treeniblogeja" niin "kokeneilta konkareilta", kuin myös ns. perustreenaajilta. Ihan kateudesta harmaana saa asettaa vierekkäin kuvat Rooman aikaisesta ylväästä temppelistä sekä kehonrakennuksen raudanlujasta ammattilaisesta, niin eipä niissä juurikaan eroa maallikon silmin huomaa, posliinista pintaakin on jotakuinkin saman verran molemmissa ja muutenkin molempien muotoiluun on käytettu lukuisia päiviä ja kuukausia, jopa vuosiakin aikaa! Kyllähän niitä tekstejä kun on tarpeeksi pitkään tavaillut sekä silmillään kuvia hyväillyt, niin mikäpä muu ajatus mieleen voisi vierähtääkään, kuin "Jos kerta nuokin pystyy, niin kyllä minäkin!". Näin ainakin itselleni on monet kerrat käynyt ja uskon etten ole ainoa tällä maallisella pallolla. Tässäpä avattuna salitreenaamisen Kultainen Viisikko:

Vaihe 1/ Alku ja juuri! 

Lukuisien luettujen treeniblogien ym. pullisteluvideoiden jälkeen ja treenimotivaation hiivittyä jokaiseen lihaksen ytimeesi (monesti hiukan ennen kesää taikka syksyllä, kesän jälkeen) avaa Internetiin youtuben lisäksi toinen välilehti, jossa voit jonkin pullisteluvideon musiikin innoittamana selailla -adrealiinin virratessa lujaa suonissasi- nettiä löytääksesi mahdollisimman hyvät lisäravinteet sekä treenivinkit maksimaaliseen kehitykseen tähdätessä. Loistavia hakusanoja voivat olla esimerkiksi: Kuinka saada sikspäk nopeasti?, rantakuntoon kesäksi, lihakset pumppiin tv:n ääressä, kehonrakentajaksi neljässä viikossa! Tässä vain muutama enemmän tai vähemmän hyväksi todettu, mutta todella suosittu hakuvinkki.

Vaihe 2

Kun tilaus on tehty, tili pari sataa euroa kevyempänä täytyy muistaa, että heti seuraavana "to do- listalla" on vaatteet! Ei tietenkään mitkä tahansa collegehousut ja t-paita, vaan ehdottomasti treenivaatteet, painosanalla TREENIVAATTEET! On sanomattakin selvää, ettei lihakset kasva missään veljeltä perityissä verryttelyhousuissa sekä isän vanhassa tanktopiksikin kutsutussa "uuno turhapuro-paidassa"! Siispä on joko tehtävä uusi tilaus Internetin kautta tajutessasi, että vaatteet olisi voinut laittaa samaan tilaukseen lisäravinteiden kanssa, tai ehkä itseni enemmän suosittelema vaihtoehto kuitenkin on, että avaat Internetin suositun hakukoneen ja alat selata nettiä esimerkiksi hakusanoilla: treenivaatteet netistä, kehonrakennusvaatteet, penkkipaita edullisesti tai jollakin muulla aiheeseen liityvällä lausahduksella! Nämä kaksi vaihetta suoritettuamme, voimme päivittää sosiaaliseen mediaan omiin tietoihin uusi oma harrastuksemme vaikkapa mainiten: fitness is my life, bodybuilder, no pain,no gain, salil eka, salil vika. Tämän lisäksi on hyvä myös lisätä pari kuvaa ostetuista lisäravinteista sekä tottakai itsestä uudet treenivaatteet päällä, itse suosimani kuvaustyyli on selfie, peilin kautta.

Vaihe 3/ Törkyä naamaan!

Näin olemme päässeet vaiheeseen 3, jolloin kaksi tärkeintä vaihetta on jo suoritettu ja olemme jo näin ollen niin sanotusti "voiton puolella" ! Tottakai tässä vaiheessa on tärkeintä aloittaa nauttia em. ravinteita, ennen kaikkea ehkä markkinoiden suosituinta sekä eniten käytetyintä, eli "massan lisääjää". Tämä ihmejuoma on kehonrakennuksen aakkosissa aivan ensimmäisenä omaten aivan uskomattomat ravintoarvot, kuten esimerkiksi kalorimäärä. Jo yhden juoman kalorimäärät hipovat päivän kokonaisenergian tarvetta! Tiukasti kärkisijasta kalorien rinnalla kilpaillen jokaisen "muskelimasan" märkäuni:  proteiini! Useimmiten proteiinia samaisessa annoksessa on numeraalisesti ainakin saman verran, kuin ko. treenaajan painokilojakin!

Vaihe 4/ Salikortti!

Tässä vaiheessa kehomme alkaa olla jopa hyvinkin yhtä näyttävä kuin timantti, kuitenkin viimeisiä hiontoja vaille! Mielemme alkaa olla jo näyttämöllä esittelemässä suurella työllä ja vaivalla muovailtuja, ruhtinaallisen kokoisia kehomme ylläpitäjiä. Kuitenkin peilin edessä, kameran kanssa ankka-ilmeellä poseeratessamme tajuamme jotakin vielä puuttuvan... Ja kuin salama kirkkaalta taivaalta samaan aikaan televisiossa pyörivästä ostos-tv:n mainoksesta huudahtaa miehekkään juontajan möreä ääni: "EIKÄ SIINÄ VIELÄ KAIKKI!" ja niin kuin yleensä, tottahan hän puhuukin. Salikortti! Kyllä jokaisen Puntti Penan lompakon vakiovarusteena kuuluu olla vähintäänkin yhden, jos ei useammankin paikkakunnan suosituimman kuntosalin jäsenyyskortti! Tottakai jokaiselle valittavaksi jää itsensä tyylinen kuntosali. Pidätkö siitä, että vaaleanpunaiset kukkakaijuttimet värähtelevät Antti- etunimen omaava, suosiota niittävä miesartisti? Tai ehkäpä mielessäsi pyörii enemmän kellarikerroksessa sijaitseva vanha taloyhtiön kylmävarasto, jossa "kamaa" liikkuu enemmän kuin muuttokuormassa ja piikkejä tökitään raajoihin vähintäänkin yhtä paljon kuin paikallisen terveyskeskuksen vastaanotolla. Radiossa tottakai raikaa kaikki metalli- liitteen omaavat biisit!

Vaihe 5/ Tosi kyseessä (Vain ammattikäyttöön)!

Nämä kaikki neljä edeltävää vaihetta suoritettuasi, olet käytännössä valmis kulkemaan kaupungilla ilman paitaa niin kesällä, kuin talvellakin sekä vähimmäisvaatimus on oman video- tai tekstimuotoisen treeniblogin perustaminen. Kuitenkin mikäli tunnet jonkinlaista poltetta sisälläsi tai huomaat jonkin roikkuvan lärpäkkeen nahkassasi, voit vielä harkita seuraavaa: Käy salilla. Tähän ei enää tässä vaiheessa ole todellakaan pakottavaa tarvetta, mutta mikäli luulet sinusta olevan vielä siihen, niin:

1. Päivitä se sosiaaliseen mediaan

2. Ota selfie

3. Juo vielä protskupirtelö

4. Tarkasta kohdan 1. mahdolliset kommentit

Mikäli vielä tässä vaiheessa olet samaa mieltä, kuin kohtaa 1. Suorittaessasi, suorita seuraavat kymmenen käskyä, mutta muista kuitenkin, olet jo huipulla! Tästä eteenpäin mikään ei ole enää pakollista:
1. Mene salille.
2. Lue lehdet.
3. Venyttele.
4. Laita isot painot penkkipunnerrus-tankoon.
5. Katso, että joku huomaa uskomattoman määrän levyjä tangossa, istuessasi vieressä penkillä.
6. Ota painot pois.
7. Ota selfie.
8. Päivitä some.
9. Juo pirtelö
10 Mene kotiin.

Yhteenveto!

Mikäli satuit lukiessasi etenemään edellä mainittujen ohjeiden mukaisesti, etkä huomaa kehosi lihaksistossasi merkittävää eroa, en valitettavasti voi ottaa vastuuta vinkkien toimivuudesta. Tämän lisäksi, koska ohjeistus oli sinulle ilmainen, en varsinaista tyytyväisyystakuutakaan pysty myöntämään.

Mukavia treenihetkiä kaikille teille lukijoille! Mikäli tuntuu, että esimerkiksi yllä mainittu lista kehonrakennuksen vaiheista tuntuu ylitsepääsemättömän hankalalta, on myös pienehkö "oikotie onneen" : Ole tyytyväinen siihen mitä olet, äläkä yritä tehdä itsestäsi jonkin toisen kopiota. Mikäli haluat erottua eduksesi miljardien muiden kaksijalkaisten joukosta, on varmasti muitakin tapoja!

Lopuksi pienehkösti aihetta sivuten rakkaan Mummoni suusta kuultua:

                                       "Elämä on ihannaa, kun sen oikkein oivalttaa!"

-Container

Ammattina sankari - Supermies vai vartija?

Kylläpä joo! Pienenä sitä tämä poika päätti, että isona minusta tulee sankari... Niinpä, kelläpä ajatus ei olisikaan käynyt mielessä siinä vaiheessa, kun elämä pyöri vain vesipyssyjen sekä tv:stä tulevien Prätkähiirien ympärillä: Aamulla herättyä, yön aikana Supermies- asusteena  toimineet Speedo-malliset alkkarit saivat lisäkseen mahdollisesti jonkin Turtles- aiheisen taikka vastaavan sankariaiheisen paidan sekä jalkaan hyvinkin todennäköisesti Adidas- merkkiset "vauhtiverkkarit". Sitä taas tiesi, että kun aamupalan oli kunniallisesti ilman vastaväitteitä nauttinut napaansa, niin mikään ei ollut mahdotonta! -"Josko sitä tänään pelastaisi vihdoin maailman?"

 
No... Kuten arvata saattaa, maailman pelastaminen siinä iässä tarkoitti lähinnä selälleen kääntyneen koppakuoriaisen avittamista takaisin jaloilleen, että pääsisi matkaansa jatkamaan. Kuitenkin ehkäpä suurin sankariteko, johon oli hyvä pyrkiä päivittäin oli se, ettei vanhempien tarvitsisi lukea kyseisen päivän tekemisiäni paikallislehden tekstiviesi-palstalta taikka vastaavasti kuulla naapurustossa majailevalta "kyylämummolta", joka kyllä tekemiseni tiesi tasan tarkkaan olipa sitten kotona ikkunan ääressä nauttimassa aamukahviaan taikka rastittamassa onnennumeroitaan lottokuponkiin parin kilometrin päässä sijaitsevalla kaupan pahasella!   Vauhtia kyllä siis riitti ja ehkäpä sinne jonnekin väliin jokunen "vaarallinenkin" tilanne mahtui. Kuitenkin kaikki raajat kova vauhtisesta lapsuusajasta huolimatta ovat jotakuinkin ehyet. Eikä korvienkaan väliin mitään kovin vaarallista kolahdusta ole tainnut tulla, kun jollain tavalla vielä edes omaa äidinkieltäni kykenen murtamaan.
 
Luulen kuitenkin, että olisi vaatinut jonkinlaisen fyysisen tai miksipä ei henkisenkin kolauksen jättääkseni jonkinlaiset "sankarihaaveet" kokonaan mielestäni. Näin 15 vuotta sekä muutamien vaihdettujen alkkareiden jälkeen sitä huomaa edelleen pyrkivän jollakin tapaa samoihin tavoitteisiin, kuin silloin vaahtosammuttimen kokoisenakin. Ehkä tavoitteet ovat saaneet hieman eri mittakaavan, mutta kaipa sitä vieläkin jossakin aivonystyröiden uumenissa elättelee jonkinlaisia toiveita siitä, että jonakin päivänä voisi tehdä jotakin merkittävää?

 Kuitenkin palattaessa vielä muutama vuosi taakse päin peruskoulun päättymisen sekä jatkokoulutusvalintojen taitekohtaan, täytyy todeta että kyllä sitä aika paljon ikään nähden suotiin vastuuta vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa. Tuolloin tottakai lukio oli aivan tuntematon käsite pojalle, joka yläasteen aikana jotakuinkin avasi koulukirjansa ensimmäisen ja viimeisen kerran vain todetakseen, että joka ikisessä oli aivan liikaa tekstiä ja vastapainoisesti liian vähän kuvia. Näin ollen, jatkaen perheen jalanjälkiä ammatillinen koulutus olisi "se juttu".

 Kyseisestä ajatusmaailmasta huolimatta varmaa tietoa siitä, -Mikä minusta tulisi isona?- ei ollut lähimmän kaupungin suoman koulutustarjonnan puitteissa. Jotakin sitä tuli valintalappusiin rustattua, mutta kuitenkin varmuus tulevaisuudesta vihdoin hiipi ajatusmaailmaan em. paikallislehdessä äitini huomaamaan Turvallisuusalan koulutus- ilmoitukseen! Kaikenlaisia rikos- ja poliisisarjojahan sitä oli tullut seurattua sen aikaisesta 24 tuumaisesta kuvaputkitelevisiosta, päälimmäisenä ehkäpä MacCyver linkkuveitsineen mielessäni.

Valintapäätös suoritettujen pääsykokeiden jälkeen koulutukseen saapui. Kovaa treenaten fyysistä kuntoani käsittämättömän pitkien juoksulenkkien sekä uskomattoman -verta, hikeä sekä erinäisiä kirosanoja vuodattavien- intervall- harjoitusten jälkeen havahduin eräänä päivänä ensimmäisen lehden tippuvan puusta! Kesä olisi ohi ja koulutkin alkavat. No ajatus ei kuitenkaan haitannut, mielessäni Supersankarikoulutukseksikin nimittämääni opinahjoa mietiskellen.

Niin koitti kuin koittikin ensimmäinen koulupäivä, kului viikkoja, kuukausia sekä lopulta vuosia, kaiken kaikkiaan kolme kappaletta. Tämänkin jälkeen kuulemieni sankaritarinoiden sekä lukemattomien mahdollisten vaaratilanne-analyysien ansiosta adrealiinimääräni kropassani vain kasvoi entisestään ja palava halu päästä "kentälle" työtehtäviin pääsi valloilleen.

Lopulta töitäkin löydettyäni aika nopeasti sitä alkoi huomaamaan, että on taidettu taas perunapellossa kasvanutta maalaispoikaa niin sanotusti vetää höplästä, kun oli päivät erilaisissa myymälöissä sekä muissa yritystiloissa kierrellen viettänyt parhaillaan jopa 16 tuntiset työpäivänsä, tapahtumatta kuitenkaan mitään mistä olisi kerrottavaa jälkisukupolville saakka lukuunottamassa työkengässä päivät muhineita, sanoinkuvailemattoman kipeitä hiertymiä sekä erinäisiä rakkuloita.

Niin sitä vain kuitenkin jo muutaman vuoden on tullut viihdyttyä "Lelupoliisi- asu" päällä, jokseenkin keikkaluontoisesti, mutta kuitenkin. Ehkäpä ne kuitenkin on lopulta ne pienet onnistumiset sekä ajoittaiset kiitokset mahdollisesti hyvin suoritetusta työstä, voi olla että ne tekevät lopulta sen, suurin lainausmerkein ympäröidyn "sankarifiiliksen", tarkoittaen ehkä maallikon silmin hyvän mielen. Näin ollen aiempaan koppakuoriaisen jaloilleen avustamiseen viitaten, voi loppujen lopuksi todeta, että "Sen minkä lapsena oppii, myös vanhana taitaa". Ajatusmaailma ei ole siis muuttunut miksikään, halu tehdä hyvää ja olla avuksi pysyvät mielessä, mutta tekojen laajuus sekä merkitys vain muuttuvat iän myötä.

Voi olla, että seuraava askel omassa tulevaisuudessa sankarin urasta haaveillen on vuoden vaihteen jälkeen alkava Rajavartijan- koulutus. Saattaahan olla, että samoissa merkeissä istun myös kymmenen vuoden päästä flunssassa, kuten nytkin kirjoittamassa jokseenkin päättömiä mietelmiäni niin itseni, kuin myös mahdollisten muiden asiaan samaistuvien sekä siitä kiinnostuneiden kesken.

Lopuksi juuri mieleeni hiipinyt lausahdus, englanniksi kylläkin:

                                          "Dont´t only think. If you want to do it, just do it!"


-Container